Annamme sitä rakkautta, jota haluaisimme saada

Mies suunnittelee viikonloppumatkan; nainen olisi kaivannut yhden vilpittömän lauseen. Nainen kirjoittaa pitkän kortin; mies olisi toivonut, että toinen vain istuisi viereen sohvalle. Kaksi ihmistä antaa anteliaasti — ja molemmat ampuvat ohi.

Kaava on lähes universaali: ilmaisemme rakkautta sillä kielellä, jolla itse eniten haluaisimme sitä saada. Se tuntuu anteliaisuudelta, mutta se on arvaus — ja vuosien mittaan kallis sellainen.

Ratkaisu on epäromanttinen ja toimiva: kysy. Tai vielä parempi: vertaa tuloksia. Kun molemmat osaavat nimetä oman ensikielensä ja kumppanin kielen, ohilaukaukset muuttuvat osumiksi — eikä kenenkään tarvitse rakastaa kovempaa.

Rakkauden kielet eivät ole diagnoosi vaan käännöskerros. Useimmat suhteet eivät kaipaa lisää rakkautta. Ne kaipaavat sitä, että vähemmän katoaisi käännöksessä.